Ajatuksia

”Haluan olla olemassa”. Ja niin tapahtui. Minuudet syntyivät tyhjyydestä, ilman rajoituksia. Alussa kaikki oli mahdollista, mutta fyysisen syntymän jälkeen ympäröivä todellisuus rajoitti henkistä kehittymistä takaisin rajattomaan olotilaan. Ensimmäinen minuus, eli Jumala lukitsi itsestään ominaisuuksia ja tasoja jatkuvuuden varmistamiseksi, ja samalla Hän laskeutui alemmille fyysisille tasoille. Niistä muodostui ikuisia lainalaisuuksia, joihin edes Jumala ei pääse käsiksi muuttamaan niitä.

Olemme kaikki osa Jumalaa, ja yhteydessä toisiimme. Rakkaus löytyy itsemme jumaluudesta ”tässä ja nyt” -hetkessä. Tietoisuutemme on ikuinen, ja kehityttyämme emme tarvitse fyysistä kehoa, vaan pystymme ottamaan käyttöön kaiken potentiaalin joka meissä on.

Mennyt, nykyhetki ja tulevaisuus ovat aina läsnä, vaikka fyysinen olemassaolo rajoittaa käsityskykyämme niistä, eikä meillä ole suoraa keinoa muuttaa mennyttä, joka on samanaikaisesti olemassa. Rajattomassa olotilassa pystyisimme siirtämään elämiemme välillä informaatiota. Käytännössä olemme tälläkin hetkellä jokainen elämässä useita elämiämme, vaikka emme sitä tiedostakaan.

Mikään tai kukaan ei ole toisen yläpuolella, vaan rajattomat ominaisuutemme ovat yhdenvertaisia. Sen sijaan fyysisesellä tasolla eroamme toisistamme oppimiemme kykyjen suhteen. Uskontojen ja vakaumusten ei pitäisi saada erityiskohtelua, eikä niiden kritisoimista tulisi kieltää, sillä ne ovat jälkikäteen opeteltuja asioita.

Totuus löytyy jokaiselta sisältään, eikä ihmisten kirjoittamista kirjoista. Niistä ei löydy puhdasta ja täysin värittämätöntä totuutta. Rajoitettu uskomusjärjestelmä ei ole ratkaisu onnelliseen elämään, mikäli siihen on päästy pakolla tai pelottelulla. Onnellisessa eli rakkaudellisessa elämässä ei ole pakkoa tai pelkoa.

Opetuksissa ei saa käyttää pakkoa tai väitettä lopullisesta eli ehdottomasta totuudesta. On korostettava ihmisen henkilökohtaista vastuuta sekä asioiden kyseenalaistamista. Elämä voi olla rakkaudesta kumpuavaa palvelutehtävää, jonka aikana ehtii myös huolehtia omasta hyvinvoinnista.

Tietoisuuden kehittymisen mittareita voivat olla esimerkiksi se, että millä tasolla päivätajunnassa kykenee olemaan ”tässä ja nyt” -hetkessä, ja minkäläisia unia näkee, sekä kuinka tietoinen on unien mahdollisista neuvoista.

Niinkutsuttu aika on liikettä. Aika on muutosta. Aika on suhteellista.

Elämän tarkoitus on ymmärryksen laajentaminen, joka on tarkoitettu muiden ihmisten yhä kokonaisvaltaisempaan avun tarjoamiseen. Elämään kuuluu olennaisesti nöyryys, koska aina välillä sitä huomaa kuinka erehtyväinen onkaan. Vapaan tahdon vastainen toiminta on suurin virhe minkä voi elämässään tehdä. Kukapa haluaisi tuhlata elämäänsä hukkaan.

Vapaaseen tahtoon liittyy läheisesti ajattelun vapaus, mikäli suinkin pääsee eroon ehdollistamisesta.